Oppimistehtävä #2 c: Sosiaalisen median pelisäännöt

Tähän tehtävään valikoin Tampereen yliopistollisen sairaalan sosiaalisen median ohjeen.
(https://www.tays.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Hallinto_ja_paatoksenteko/Saannot_ja_ohjeet/Sosiaalisen_median_ohje(51946))

Tehtävän tarkoituksena on pohtia, mikä on tämän löytämäni ohjeen keskeisin viesti ja kenen vastuulla on median käytön pelisääntöjen laatiminen ja mitä niissä tulisi olla.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri haluaa kuulua ja näkyä ohjeensa mukaisesti sosiaalisessa mediassa.Olen samaa mieltä, että tälläisen organisaation on tärkeää näkyä sosiaalisessa mediassa ja sosiaalisen median hyödyntäminen on tehokasta verkkoviestintää. Koska kyseessä on terveydenhoitoalalla oleva organisaatio, hyvinkin keskeiseksi asiaksi pelisäännöissä erottuu julkaistujen materiaalien eettiset ohjeet sekä salassapitovelvollisuudet. Ohjeissa korostetaan yksilön vastuuta julkaisuista sekä työajalla että vapaa-ajalla. Työntekijän tulee olla tietoinen esimerkiksi siitä, ettei vaaranna hoitosudettaan potilaaseen, koska sen tulee olla puolueeton ja asianmukainen.

Ohjeissa korostetaan myös sitä, että työntekijän tulee osata erottaa mikä on julkista ja mikä on sisäistä viestintää ja että sosiaalista mediaa ei tule käyttää sisäisenä palautekanavana. Ohje korostaa myös miettimään sitä, että onko jokin asia eettisesti oikein jakaa sosisaalisen median kanaviin. On hienoa, että ohjeista löytyy myös viittaus lähdekriittisyyteen. Tämä on mielestäni hyvinkin tärkeä huomioida, kun jaetaan jotain tietoa sosiaaliseen mediaan.

Tälläisten pelisääntöjen laatimisen velvollisuus on mielestäni aina työnantajalla. Vastuu niiden käytöstä on tietenkin koko henkilöstöllä. Itse koen, että toimivat sosiaalisen median pelisäännöt työpaikoilla tulisi olla sellaisia, jotka palvelevat kaikkia. Liiallinen kieltäminen tuohoaa helposti sen, että sosiaalista mediaa ei uskalleta käyttää edes siinä mielessä, että se palvelisi yrityksen tehokasta verkkoviestintää. Pelisäännöistä tulisi käydä selkeästi ilmi se, että millaista viestintää halutaan kannustaa ja millaista viestintää tulisi ehdottomasti välttää. Yrityksen luoteesta riippuu täysin, mitä tietoja halutaan jakaa. Pelisäännöistä olisi hyvä myös käydä ilmi, mitä kanavia on tarkoitus käyttää ja millä tasolla. Jos yrityksellä on paljon salassapidettävää tietoa, tulisi tarkkaan käydä ilmi, mitä sosiaalisessa mediassa saa julkaista eli ohjeistuksessa tulisi käydä ilmi selkeät salassapito-ohjeet, jotka sisältävät muun muassa lakitekniset ja turvallisuus asiat.

Kaikkein tärkeintä on pelisääntöjä laadittaessa, että ne ovat tarpeeksi selkeät, ja ehkä jopa visuaalisessa muodossa esitettynä, jotta niiden sisäistäminen olisi mahdollisimman selkeää koko henkilöstölle.

Pelisääntöjä tulisi myös muistaa päivittää aika ajoin, jos jokin esimerkisi yrityksen joka päiväisessä tekemisissä muuttuu. Olisi hyvä myös muistaa päivittää, jos jokin sosiaalisen median kanava halutaan poistaa käytöstä tai lisätä käytöön. Näissä asioissa siis ajantasolla oleva tieto ja ohjeistus helpottaa yrityksen sosiaalisen median käyttöä.

Oppimistehtävä #2 b: Digitaalinen identiteetti

Digitaalinen identiteetti. Mitä se on?

Itse ajattelen, että digitaalinen identiteetti on hyvinkin jakautunut käsite sen mukaan, miten ihminen käyttää erilaisia teknologioita.

Identiteeti sinänsä on ihmisen käsitys omasta itsestään suhteessa muihin ja sitä peilataan tietyllä tapaa läpi elämän ja se myös muuttuu läpi elämän. Identiteetin rakentumiseen siis vaikuttaa monikin asia - positiivet sekä negatiiviset. Yleisesti voisi ajatella, että positiiviset kokemukset rakentavat hyvää itsetuntoa ja vastaavasti negatiiviset kokemukset voivat asettaa haasteita hyvin itsetunnon rakentumiseen. 

Digitaalisessa maailmassa/sosiaalisessa mediassa nämä kokemukset ovat usein saatuja reaktitoita jakamiisi asioihin; itseilmaisulla haetaan usein hyväksyntää ja tietynlaista joukkoon kuulumisen tunnetta. Kuinka moni voi sanoa, ettei koskaa olisi käynyt tarkastamsssa kuinka monta tykkäystä Facebook päivityksesi on saanut ja vetänyt siitä jonkinlaista johtopäätöstä? Itse ainakin voin myöntää että kyllä ne reaktiot vaikuttavat. Tämä on yksi tapa muodostaa käsitystä omasta arvostaan ja identiteetistä digitaalisesti. 

Digitaalinen identitetti voi toisaalta olla jotain muuta mitä oikeassa elämässä olet. Virtuaalimaailmat ovat tulleet yhä yleisimmiksi välineiksi ja niiden suosio on varsin ymmärrettävä. Virtuaalimaailmassa voit olla jotain, mitä et ehkä uskalla olla oikeassa elämässä. Oikean elämän ja digitaalisen (virtuaalisen) elämän rajat voi joskus hämärtyä ja aiheuttaa jopa ahdistusta oikeassa elämässä. Sosiaalinen media voi luoda painetta olla erilainen kun oikeasti on. Tällöin oman identiteetin hämärtyminen on hyvinkin mahdollista. 

Toisaalta digitaalinen identieetti tarkoittaa myös sinusta kerättyä dataa. Verkkoevästeet ja erilaiset ohjelmistot ja järjestelmät seuraavat jatkuvasti mitä teen verkossa, kaikesta tekemisestäni jää digitaalinen jalanjälki. Tein itsestäni Google-haun. Löysin muutaman kuvan ja muutaman artikkelin. Tiedot oli asianmukaisia ja sellaisia, mitä tiesinkin verkosta löytyvän. Mutta. Se mitä en löytänyt on irralliaisa tietoja minusta, hajautettua eri puolelle internetiä. Niitä on kerättynä eri palveluntarjoajien palveluissa. Periaatteessa en siis tiedä, mitä kaikkea tietoa minusta on tallennettuna. Mietinkin, että mitä sitten jos nämä kaikki irrallaan olevat tiedot saadaan koottua yhteen, niin minusta ihmisenä saa varmasti jo aika hyvän kokonaiskuvan... Hmm. Ehkä jatkankin edelleen tiukkaa linjaa siinä, mitä tietoja itsestäni tallennan eri palveluihin. Ja muistan surffailla koneilla ja laitteilla, joissa on käytössä asianmukaiset virustorjunta ohjelmistot.

Netissä olevien tietojen poistaminen kokonaan on lähes mahdotonta

Kuten edellisessä kappaleessa viittasinkin, netissä olevien tietojen määrä on hyvin pirstaloituneena. Tällöin kaiken tiedon poistaminen netistä saattaa olla hyvinkin mahdotonta. Omien tietojen osittainen poistaminen onnistuu pyytämällä omien tietojen poistamista esim. Googlen hakutuloksista. Väittäisin kuitenkin, että ison vaikutus on henkilön omalla toiminnalla. Kun nettiin jakaa jotain, pitää olla tietoinen siitä miten ja minne tietoja voi tallentua. Olisi hyvä huomioida, erilaiset mahdollisuudet käyttää esim. salattua verkkoa, jos työskentelee arkaluontoisten asioiden kanssa tai ymmärttää se, että omia tietojaan ei kannata joka paikkaan antaa. Yksi huomion arvoinen asia on myös se, millaisia sovelluksia on älypuhelimeensa asentanut ja millaisia käyttöoikeuksia niille on antanut. Tälläisten sovellusten kautta voi siirtyä myös yllättävänkin paljon tietoa eteenpäin.

Tietojen ja kuvien manipuloinnin merkitys digitaalisen identiteetin muodostumisessa

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kuvien ja tietojen manipulointi on sallittua kun se tekee tietyissä rajoissa. Toisaalta esiin nousee kysymys, mitkä ne rajat ovat? Tämän hetkinen digitaalinen kulttuuri suorastaaan vaatii manipuloimaan kuvia, koska usein kuvilla myydään ja markkinoidaan tuotteita ja asioita. Silloin siis kun on selvää, että manipulointi tehdään avoimesti se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Toisaalta kuvien manipulointiin liittyy myös yritys siitä, että muokataan oikeaa asiaa tietoisesti johonkin toiseen suuntaan. Tämä on mielestäni tietyissä asiayhteyksissä väärin. Tällöin on myös mahdollisuus siihen, että henkilön digitaalinen identiteetti alkaa elämään omaa elämäänsä irallisena oikeasta todellisuudesta.

Yksi mielestäni erittäin häiritsevä uusi teknologia on Face2Face. Tämä ohjelma mahdollistaa kasvojen kaappaamisen ja niiden käyttämisen mihin tarkoitukseen tahansa. Toinen kehitteillä oleva ohjelma on Project VoCo. Tämä on Photoshopin rinnalle tuleva tuote joka mahdollistaa sanojen kirjoittamisen ohjelmaan ja sen jälkeen voi laittaa ohjelman sanomaan ne jonkun tietyn henkilön äänellä. Tälläisten ohjelmien myötä digitaalisen identiteetin muodostuminen voi olla hyvinkin sekavaa. Mikä on totta ja mikä ei?

Tietojen ja kuvien manipuloinnin yhteydessä vastuu siirtyy siis aika usein tiedon vastaanottajalle. Nostaisin erittäin tärkeäksi aiheeksi lähdekriittisyyden, jota mielestäni nykyaikana ei harjoiteta läheskään niin paljon kuin sitä tulisi olla. Lähdekriittisyyden kautta vääränlainen kuvien ja tietojen manipulointi olisi tietyllä tasolla hallittavissa. Uskon, että lähdekriittisyyden merkitys nousee enemmän ja enemmän tärkeäksi, kun teknologia mahdollistaa lähes minkälaisen tiedon jakamisen ja manipuloinnin.

Kuuluuko julkisuuden henkilön olla myös julkinen sosiaalisessa mediassa?

Mielestäni tietyllä tasolla kuuluu. Julkisuuden henkilön työn luonteen mukaisesti osa hänen tekemisistään asioista on julkista. Itse näkisin, että julkisuudessa esiintyvän ihmisen rooli sosiaalisessa mediassa on tietynlaisen CV:n ylläpitäminen. Siitä olen kuitenkin toista mielä, että mielestäni julkisuuden henkilönkään ei tarvitse jakaa mitään yksityiselämään liittyviä asioita sosiaalisessa mediassa, jos hän ei niitä siellä halua jakaa.

On siis täysin jokaisen ihmisen itse päätettävissä minne haluaa vetää rajan yksitysyytensä suhteen. Sosiaalista mediaa on mahdollista käyttää hyvinkin tehokkaasti ja järkevästi oman julkisuutensa kasvattamiseen, mutta myös valitettavasti oman julkisuutensa tuhoamiseen. Eikä tässä tilanteessa tarvitse välttämättä olla edes julkisuuden henkilö, jos vahingossa jakaa jotain itselleen arvokasta tietoa ja se joutuu vääriin käsiin niin ongelmat voivat olla isojakin.

Oppimistehtävä #2 a: Tietosuojakysymykset

Kävimme keskustelua aiheesta, onko yrityksen suurin tietoturvariski mahdollisesti omat työntekijät. Tämä aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja ainakin itse olen sitä mieltä vahavsti, että työntekijöiden toimilla on suuri merkitys yrityksen tietoturvan varmistamisessa.

Yrityksen tulisikin ymmärtää että tietoturvakoulutukset ovat isossa roolissa kun mietitiään yrityksen tietoturva-asioita. Aika usein tämä kuitenkin jää huomioimatta, kuten keskusteluissamme kävi ilmi.

Millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisöissä käyttävien henkilöiden pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta

Sosiaalisia verkkotyökaluja käyttävien työntekijöiden tulisi ymmärtää sosiaalisen median kautta leviävien haittaohjelmien, tietojen kalasteluiden ja roskapostien aiheuttamat riskit. Tietosuojan näkökulmasta pitäisi olla jonkinlainen riskienhallinta suunnitelma, jonka avulla pystytään löytämään yrityksen oikeat tietosuojariskit ja suojautumaan niiltä. Jotakin yhteisöpalvelua käyttävä työntekijä voi epähuomiossa jakaa jotain salaista tietoa tietämättään esim. julkistamalla jotain tietoja profiilissaan joita ei julkisesti ole vielä kerrottu.

Myös yksi mielenkiintoinen näkökulma ja riski on palvelujen käyttö humaltuneena. Tällöin tietoturva riski voi olla hyvinkin suuri. Myös sellainen tieto, mikä on saatavilla osissa, voi kokonaisuutena luoda isonkin tietovuodon. Jos työntekijä jakaa vain vähän tietoa, mutta usein, niin kokonaisuutena voikin olla mahdollista saada sellaista tietoa yrityksestä, mikä ei alunperin ollut tarkoituksenakaan jakaa.

Mitä ovat avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut

Yritysmaailmassa avoimuuden ja näkyvyyden avulla on mahdollista rakentaa yritykselle "kasvot". Usein yritys, joka toimii avoimesti ja näkyvästi, myös nauttii asiakkaiden luottamusta enemmän. Myös sellaisessa tilanteessa kun yritystä kohtaa jokin kriisi tai muu vakava tapahtuma, sosiaalisen media kautta avoimuuden ja läpinäkyvyyden avulla voi olla mahdollista palauttaa hyvinkin tehokkaasti suuren yleisän luottamus. Tälläinen negatiivisessakin tilanteessa avoimesti toimiminen luo hyvinkin positiivista kuvaa yritykestä.

Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta

Henkilökohtaisten tietojen jakaminen on mielestäni silloin kannattavaa, jos sillä on positiivisia vaikutuksia koko työyhteisöön ja etenkin silloin kun yrityksen toiminta on sellaista, jota julkisuus hyödyttää. Monissa yrityksissä käytetään myös osana rekrytointia yrityksen omien työntekijöiden tarinoita ja tällöin oman työuran jakaminen esimerkkinä muille työnhakijoille voi olla hyvinkin positiivinen asia koko yrityksen rekrytointiprosessiin. Työntekijä voi myös niin sanotusti myydä yritystä omalla "naamallaan", eli toisin sanoen antaa kasvot yrityksen toiminnalle. Usein tälläiseen rooliin on valittu edustava ja suurta yleisöä miellyttävä henkilö ja tälläisen henkilön avulla yritys saa lisää julkisuutta ja herättää mielenkiintoa.

Itse jaan oman työurani tiedot LinkedIn profiilissani ja koen, että myös sillä on työyhteisöni kannalta etua, koska sieltä näkee kootusti osaamistaustani. Näkisin, että tälläisten työuraan keskittyvien sovellusten avulla onkin helpompi tunnistaa työyhteisöön kuuluvien ihmisten erilaiset taustat; erilaisista taustoista tulevat henkilöt voivat tuoda työyhteisöön merkittävästi tietoa omien kokemusten kautta ja silloin kun ihmisen taustat on selkeäsi esillä, voidaan ajatella että niiden hyödyntäminen tehostuu. Tällöin omien tietojen jakamisesta voisi olla selkeästi hyötyä työuýhteisön kannalta.

Millaista vahinkoa voi syntyä ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita

Valtionvarainministeriön sivuilta löytyi hyvinkin selkeät Vahti-ohjeet , joissa yhtenä kohtana on käsitelty juuri henkilökohtaisten tietojen suojaamista. (https://www.vahtiohje.fi/web/guest/2.-sosiaaliseen-mediaan-liittyvat-tietoturvariskit). Sivustolla eritellään kolme hyvinkin olennaista uhkaa:

"Käyttäjätunnusvarkaudet - Organisaation käyttämät käyttäjätunnukset saattavat joutua vääriin käsiin, minkä jälkeen vihamielinen toimija voi tehdä organisaation tunnukselle mitä haluaa, esim. muuttamalla palvelun sisältöä, julkistaa materiaalia organisaation nimissä, levittää haittaohjelmia tai varastaa henkilötietoja."

Sanoisin, että sama koskee myös yksityishenkilöä. Yksityishenkilön käyttäjätunnusten joutuminen vääriin käsiin voi myös aiheutta merkittävää haittaa, yhtenä isoimpana juuri henkilötietojen varastaminen. Tästä päästäänkin seuraavaan olennaiseen uhkaan, joka on identiteettivarkaudet, joita käytetään juuri luomalla henkilön nimissä väärennetty profiili. Väärennetty profiili saattaa vaikuttaa hyvinkin aidolta jos väärentäjä on onnistunut keräämään riittävästi tietoa henkilöstä eri tietolähteistä ja tälläisen profiilin avulla voidaan tehdä huomattavankin paljon haittaa. 

Kolmantena uhkana Vahti-ohjeista löytyy tietojen kalastelu ja vakoilu. "Sosiaalisen median palvelut tarjoavat helpomman tavan lähestyä käyttäjää, koska useat sosiaalisen median palvelut pohjautuvat avoimeen ja helposti lähestyttävään käyttötapaan. Henkilöstöä on koulutettu ja ohjeistettu olemaan lukematta ja avaamatta roskapostiviestejä tai muita epäilyttäviä linkkejä, mutta sosiaalisen median palveluissa ollaan usein varomattomampia, etenkin jos kutsu uuteen toiminnallisuuteen, palveluun tai palveluun liittyvän lisäosan asentamiseen tulee tutulta henkilöltä." 

Laajaa tietojen kalastelua tai vakoilua tuskin tapahtuu tavallisen ykityishenkilön ollessa kyseessä, mutta esimerkiksi jonkin rikkaan julkisuushenkilön kohdalla voisi ajatella että jonkinlaista vakoilua voisi tapahtua. Tämä onkin eräänlainen henkilöturvallisuus uhka, jonka Vahti-ohjeetkin nimeävät. Tällöin on hyvinkin mahdollista, että seuraamalla henkilöä sosiaalisessa verkostossa voidaan saada tietoja henkilön liikkeistä ja olinpaikasta, tämä taas voi aiheuttaa jopa fyysistä uhkaa henkilölle tai vastaavasti henkilön omaisuutta voidaan varastaa, kun tiedetään hänen olevan poissa kotoa.

Internetin artikkeleja tietosuojakysymyksistä selatessani, huomaan myös että yksi suurista rikosmuodoista ovat rahapetokset, joista osa on siirtynyt myös sosiaaliseen mediaan. Erilaiset nettikaupat ja esimerkiksi netticasinot yrittävät kalastella maksuliikenteeseen liittyvissä toiminnoissa käyttäjältä tietoja. Siitä syystä onkin hyvä olla erityisen tarkkana siinä, että missä ja mitä tietoja itsestään jakaa.

Oppimistehtävä #1 c: Sosiaalisen median sovellusten hyödyntäminen omalla alallasi

Valisemani sovellukset olivat siis kaksi samankaltaista, mutta käyttötavoiltaan aivan eri tilanteeseen sopivaa sovellusta: Facebook ja Yammer.

Sosiaalista mediaa on erityisen helppo hyödyntää hyvinvointialalla. Lähtökohtaisesti aivan kaikki hyvinvointialalla toimivat organisaatiot, järjestöt ja yksityisen sekä julkisen sektorin toimijat voivat tiedottaa, mainostaa ja markkinoida tuotteittaan ja palvelujaan sosiaalisen median avulla. Itse ajattelen, että somen avulla sillä pienelläkin toimijalla voi olla mahdollisuus isoonkin näkyvyyteen kun näkyvyyden lisääminen tehdään oikealla tavalla.

Yksi iso asia on tavoittaa oikeat asiakkaat, oikeaan aikaan ja tässä apuna on kohdennettu mainonta. Sosiaalisen median palvelut keräävät tietoja käyttäjistään ja näiden tietojen avulla mainontaa on mahdollista kohdentaa juuri oikeille ryhmille, kuten Facebookissa tehdään. Yammerin kaltainen sovellus ei mainostamiseen käyttötavaltaan sovi, koska kohderyhmänä on aina yrityksen tai organisaation tai jonkin muun ryhmän oma sisäinen viestintä.

Sosiaalisen median avulla on myös mahdollista lisätä ihmisten ymmärrystä hyvinvointilaan erilaisten julkaisujen muodossa. Julkaisuja ja materiaalia on helppo jakaa Facebookissa ja tavoittaa myös sellaisia kohderyhmiä, jotka eivät välttämättä normaalisti ajautuisi lukemaan tai ottamaan selvää erilaisista hyvinvointialalla tarjolla olevista mahdollisuuksista. Sama pätee myös Yammerin käytössä. Sen avulla on helppo jakaa julkaisuja, artikkeleja ja linkkejä. Yammerin avulla tiedon jakaminen ja tiedon saaminen on helpompaa ja tehokkaampaa, kuin esimerkiksi pelkän sähköpostin välityksellä jaettu tieto.

Facebookin avulla on mahdollista myös tarjota vertaistukea erilaisten ryhmien muodossa. Vertaistuen merkitys hyvinvointialalla on valtava. Facebook ryhmissä on mahdollisuus tavoittaa hyvinvointialan ammattilaisia, olla tekemisissä omaan kohderyhmään kuuluvien vertaisten kanssa, jakaa tietoa ja keskustella.  Yammerin käytössä on myös havaittavissa eräänlaista vertaistuen jakamista. Ehkä ei ihan sanan varsinaisessa mielessä, mutta tietyn porukan sisäinen keskustelu on tiedon jakamista ja tiedon omaksumista toisilta. Yammerin avulla on mahdollista saada kontakteja laajemmin ja tehokkaammin, joka osaltaan auttaa työtehtävien suorittamista.

Sosiaalisen median käyttö markkinointiin yritysten ja organisaatioiden osalta on mielestäni melko selvää. Jokainen yritys ja organisaatio haluaa näkyvyyttä. Tietenkin poikkeus vahvistaa säännön, mutta yleisesti voidaan olettaa, että näkyvyydellä tavoitellaan asiakkaita, opiskelijoita, käyttäjiä jne. Yksi iso osa sosiaalista mediaa on myös asiakaspalvelu. Sosiaalisen median avulla on helpompaa luoda henkilökohtaisempi suhde asiakkaaseen vuorovaikuttamalla. Sosiaalinen media voi olla monellekin käyttäjälle se impulssi, jonka kautta tehdään erilaisia valintoja esimerkiksi ostopäätösten suhteen.

Näkyminen ja kuuluminen somessa on siis enemmän kuin tätä päivää erilaisille yrityksille ja organisaatioille.

Oppimistehtävä #1 b: Yritysten, organisaatioiden tai järjestöjen sosiaalisen median käyttö

Tässä tehtävässä valitsin tehtävänannon mukaisesti kolme julkista organisaatiota tai tarkemmin tässä tapauksessa laitosta.

Nämä organisaatiot valikoituivat siksi, että koska aiemmassa tehtävässä en ollut ajatellut tarkemmin vielä tätä tehtävää, niin Yammerin käyttöön liittyviä artikkeleja ei yksityisen sektorin puolelta paljoa löytynyt, ehkä ihan ymmärrettävästäkin syystä.  Facebook yksinään olisi laajentanut mahdollisuuksia enemmän, mutta eipä tämä silti menoa haittaa.

Jokainen näistä kolmesta organisaatiosta käyttää Yammeria yrityksen sisäiseen viestintään ja vuorovaikutukseen. Kukin organisaatioista muistuttaa että Yammerissa ei saa jakaa tietosuojattua materiaalia ja ne tulee säilyttää organisaation omissa tietojärjestelmissä. Organisaatioiden IT-tuki poikkeaa hieman toisistaan siten, että yksi organisaatio ei ota Yammeria IT-palveluidensa piiriin kun taas toiset kaksi tarjoaa palveluun IT-tukea.

Suurimmiksi yhteisiksi käyttötarkoituksiksi siis nousevat: verkostoituminen, vertaistuki ja tiedotteet. Eroavaisuuksia löytyy IT-palveluiden ja ylläpidon puolelta.

Facebookin osalta jokainen organisaatio on aktiivinen. Hauska yksityiskohta oli myös se, että jokaista organisaatiota seurasi Facebookissa melko sama määrä käyttäjiä. Jokainen organisaatioista käytti myös Facebook tapahtumat valikkoa ja ilmoittivat aktiivisesti tulevista tapahtumistaan. Organisaatiot jakavat Facebook sivuillaan myös paljon kuvia ja videoita.

Koska valitsemani kolme organisaatiota ovat täysin samalla alalla, epäilenkin, että Facebookin käyttöön on jo muodostunut jonkinlainen kaava tai tapa, miten organisaatiot käyttävät sovellusta hyödykseen ja toisaalta oppivat ja omaksuvat käyttötapoja myös toisiltaan.

Mitään isoja eroja en tosiaan käytössä havainnut, ehkä jos tarkkaan sivut kahlasi läpi niin jotakin pientä eroavaisuutta pystyi sivuston rakenteessa huomaamaan, mutta muuten kaikki organisaatiot käyttävät Facebookia hyvinkin samankaltaisesti.

Oppimistehtävä #1 a: Sosiaalisen median sovellukset ja palvelut

Ensimmäisen oppimistehtävän ensimmäinen osa käsittelee jotain minulle tuttua sosiaalisen median sovellusta. Tähän tarkoitukseen valitsin Facebook sovelluksen, koska käytän sitä eniten sosiaalisen median kanavista. Tutustun myös yhteen itselleni vielä tuntemattomaan sovellukseen ja tähän valitsin itselleni uuden tuttavuuden - Yammer -sovelluksen.

Facebook eli naamakirja eli face, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Historiani Facebookin kanssa on pitkä; yli 10 vuotta. Ensimmäisen profiilikuvani latasin sovellukseen 22.2.2008. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että ihan ensimmäisitä vuosista ei enään oikein ole muistikuvia, mutta sanoisin, että Facebookin käyttö oli silloin aivan erilaista mitä nykyään.

Facebookissa jaan ja päivitän lähinnä henkilökohtaiseen elämääni liittyviä asioita. Seuraan kuitenkin myös paljon opintoihini liittyviä sivustoja, henkilöitä ja tapahtumia. Sanoisin, että käytän sovellusta melko monipuolisesti. Olen linkittänyt Google Kalenteri -sovellukseeni Facebook-tapahtumat, koska mielestäni kiinnostavat tapahtumat on helpoin organisoida kalenterin kautta, josta näen samaan aikaan muutkin tapahtumani. Koen, että Facebook on helppo tapa olla yhteydessä myös ystäviin.

Omaan alaani liittyen Facebookista on helppo löytää tapahtumia ja erialaisia ryhmiä ihan maailmanlaajuisesti. Mahdollisuudet Facebookin käyttöön ovat mielestäni hyvinkin tehokkaat hyvinvointialalla. Tapahtumien ilmoittaminen, artikkelien jakaminen, mainostaminen ja erilaisten yhteisöjen ylläpitäminen on helppoa ja sovellus tavoittaa hyvinkin laajan määrän käyttäjiä. Facebookin kohdennetulla markkinoinnilla mikä vaan yritys tai yhteisö pystyy määrittelemään helposti näkyvyyttään sosiaalisessa mediassa siten, että mainokset näkyvät ensisijaisesti jollekin  tietylle ryhmälle.

Yammer on myös eräänlainen naamakirja, mutta sillä erotuksella että se on yrityksen sisäiseen informaatioon liittyvien asioiden jakamiseen tarkoitettu alusta. Koenkin, että jokin tällainen yksityinen paikka on ensisijaisesti kaikkein paras yrityksen sisäisten asioiden hoitamiseen.

Tutustuessani Yammeriin sanoisin, että koska sen käyttö on melko lähellä Facebookia, sitä on helppo oppia käyttämään. Pidän myös siitä, että sovelluksen avulla on helppo avata keskusteluyhteyksiä ja saada sellaiset ihmiset keskusteluun mukaan, joita ei välttämättä muuten tavoitettaisi. Tälläinen verkossa tapahtuva keskustelu pystyy rikkomaan organisaatiohierarkian mukaisia ryhmiä tai maantieteellisesti hankalia välimatkoja. Esimerkiksi hyvinvointialalla voitaisiin saada helposti mukaan toisella puolella maapalloa sijaitsevat kollegat. Yammer mahdollistaa siis viestimisen, keskustelemisen, osaamisen jakamisen, tiedottamisen tai vaikka ideoinnin. Uskon, että tälläisen sovelluksen avulla on mahdollista luoda kokonaan uusi työkulttuuri ja esimerkiksi hyvinvointialalla näkisin tiedon ja osaamisen jakamisen erittäinkin arvokkaaksi asiaksi.

Uskaltaisin väittää, että sosiaalisen median käyttö työyhteisössä olisi ja on huomattavasti informatiivisempaa kuin sähköpostiviestien lähettely suurelle määrälle vastaanottajia. Vanhalla kunnon sähköpostilla toki on edelleen paikkansa, mutta some varmasti tulee muuttamaan ja on jo muuttanut työkulttuuria.
.